Teesit

Haluan rakentaa kirkkoa, jossa on tilaa ihmisille, pyhälle ja ajattelulle. Nämä olivat vaaliteesini tuomiorovastin vaalissa.

Tilaa ihmisille

Kirkko on ihmisiä varten ja ihmisen puolella. Tuomiokirkkoseurakunta on kaikenlaisten ihmisten kotiseurakunta, jossa eletään yhdessä arkea ja juhlaa.

Kirkko kuuluu kaikille. Sen ovilla ei kysellä jäsenkirjaa, maksukykyä, taustaa tai mielipiteitä, vaan sanotaan: tervetuloa. Tuomiokirkkoseurakunta palvelee 60 000 alueellaan asuvaa helsinkiläistä, mutta myös kaikkia alueella vierailevia ja työskenteleviä. Sen kirkot ovat tunnettuja helsinkiläisiä maamerkkejä, jotka moni ulkopaikkakuntalainenkin haluaa vihkikirkokseen, elämänsä suuren juhlahetken tapahtumapaikaksi. 

Juhlan lisäksi Tuomiokirkkoseurakunnan kirkot, kappelit ja seurakuntatalot tuovat ihmisiä yhteen arjessa. Muskarit, perhekerhot, nuortenillat, yhteiset ruokailut, raamattupiirit, kuorot, keskusteluillat ja monet muut toimintamuodot ovat luonteeltaan toivon yhteisöjä, joita seurakunta on sitoutunut rakentamaan ja vahvistamaan. 

Kirkon tehtävä on puolustaa heikoimmassa asemassa olevia ja auttaa niitä, jotka jäävät muiden jalkoihin. Auttaminen on leivän jakamista ja maksusitoumusten myöntämistä, mutta myös ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden puolustamista. Toivon talkoisiin, ihmisen puolella olemiseen kutsutaan jokaista. Kirkon on tarpeen luoda entistä enemmän tilaisuuksia tulla mukaan tekemään hyvää toisille.

Tilaa pyhälle

Kirkko on näkyvä merkki pyhästä. Tuomiokirkkoseurakunta luo monenlaisia mahdollisuuksia pyhän kohtaamiselle sekä puolustaa uskonnon merkitystä ihmisten elämässä ja julkisessa tilassa.

Kirkkorakennuksen siluetti ja kirkonkellojen ääni kaupunkikuvassa muistuttaa elämän syvyysulottuvuudesta. Kirkko on Jumalan läsnäolon näkyvä merkki maailmassa. Se ei ole olemassa itseään varten, vaan Pyhän, Jumalan, kohtaamista varten. Pyhä koskettaa ihmisiä monin eri tavoin, siksi myös seurakunnan on oltava avoimia erilaisille tavoille sanoittaa ja elää hengellisyyttä. Tarvitaan erilaisia jumalanpalveluksia, monenlaisia mahdollisuuksia hengähtää arjen keskellä ja kirkkoja, joissa ovet ovat auki mahdollisimman pitkään.

Tilaa pyhälle tarvitaan myös näkyvillä paikoilla. Yhteiskunta, josta uskonto on siivottu kokonaan pois silmistä, on hengetön yhteiskunta. Tuomiokirkkoseurakunnalla on valtiollisten ja akateemisten seremonioiden myötä erityinen rooli muistuttaa, että yhteisöt ovat enemmän kuin yksilöiden summa ja että pyhällä on roolinsa myös yhteisessä elämässä.

Luterilainen kirkko ei yksin omista pyhää. Keskustan alueella toimii moni muukin kirkkokunta ja uskontokunta. Tilaa pyhälle tulee puolustaa yhdessä. Ekumenian ja uskontojenvälisen kohtaamisen tarve kasvaa koko ajan, sillä Helsinki kasvaa ennen kaikkea maahanmuutosta. Erityisen tärkeää on vahvistaa arkisia kohtaamisia eri uskontoihin kuuluvien välillä, ei pelkästään ylätasolla käytäviä neuvotteluita.

Tilaa ajattelulle

Kirkon sanoma kutsuu ajattelemaan asioita uudella tavalla ja rakentamaan oikeudenmukaisempaa maailmaa. Tuomiokirkkoseurakunta on yhteiskunnallisen ja teologisen keskustelun koti.

Jeesuksen ensimmäinen ja tärkein kehotus ihmisille on ”kääntykää”, mikä tarkoittaa kirjaimellisesti ”alkakaa ajatella uudella tavalla”. Kristinusko kutsuu matkalle muutokseen, uteliaisuuteen ja avoimuuteen Jumalan luoman maailman ilmiöitä kohtaan. Jotta kirkko olisi muutosvoima maailmassa, sen täytyy olla aktiivinen keskustelun osapuoli. Keskeisen sijaintinsa vuoksi Tuomiokirkkoseurakunnan kirkot ovat loistava paikka tilaisuuksille, joissa eri alojen asiantuntijoiden kanssa voi käydä keskustelua ajankohtaisista ilmiöistä, pysyvistä arvoista ja tavoista rakentaa parempaa maailmaa.

Tuomiokirkkoseurakunta on jo pitkään järjestänyt Toivon dialogeja eli fasilitoituja Erätauko-menetelmällä toteutettuja keskustelutilaisuuksia eri aiheista. Toivon dialogit ovat löytäneet paikkansa niin rippikoulutyössä kuin alueen asukkaita jakavissa teemojen käsittelyssä. Olen omassa työssäni nähnyt Erätauko-dialogien voiman. Ohjattu dialogi opettaa kuuntelemaan, kasvattamaan ymmärrystä toisten ajattelutavoista ja se luo luottamusta ja yhteisöllisyyttä ennestään tuntemattomien välille. 

Tuomiokirkon naapurissa sijaitsee Helsingin yliopisto, jossa minäkin kasvoin teologiksi ja tutkijaksi. Tuomiokirkkoseurakunnalla ja yliopistolla on luonteva yhteistyö akateemisissa seremonioissa. Haluaisin kuitenkin erityisesti vahvistaa aiempaa ohuemmaksi käynyttä yhteyttä yliopistoteologian ja kirkon välillä. Uusilla tutkimustuloksilla olisi annettavanaan tuoreita ja innostavia näkökulmia myös kirkolle ja sen tavalle sanoittaa ymmärrystään Jumalasta, ihmisestä ja maailmasta. Voisiko Tuomiokirkko olla ymmärrystä etsivän uskon koti, jossa järjestettäisiin säännöllisesti teologisia seminaareja ja keskustelutilaisuuksia?