Kirjoitus on julkaistu Kirkonkellari-verkkolehdessä vuonna 2014
Siitä on nyt 11 vuotta, kun Dan Brown julkaisi romaanin nimeltä Da Vinci –koodi. Vaikka kyseessä oli kaunokirjallinen teos, pyrki kirjailija romaanihenkilön suulla ja muutamiin oikeasti olemassa oleviin dokumentteihin viittaamalla vakuuttamaan lukijan, että Jeesus oli naimisissa Maria Magdalenan kanssa ja heillä oli lapsi, että Graalin malja viittaa Jeesuksen perimään, joka on kulkeutunut sukupolvesta toiseen nykyaikaan asti ja että katolinen kirkko pyrkii kaikin keinoin salaamaan tämän tiedon. Yllättävän moni otti väitteen todesta. Dan Brownin esittämä teoria ei ollut varsinaisesti uusi ja erilaisia näkemyksiä Jeesuksen siviilisäädystä tai seksuaalisuudesta oli kyllä esitetty aiemminkin. Mutta Da Vinci –koodi oli maailmanlaajuinen bestseller, joka jätti suuren yleisön mieleen itämään kysymyksen: entä jos se onkin totta? Sen jälkeen maaperä on ollut otollinen uusille ”todisteille” Jeesuksen ja Magdalan Marian intiimistä suhteesta. Niitä onkin putkahdellut säännöllisin väliajoin kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti.
Viimeisin yritys rahastaa tällä teemalla on Simcha Jacobovicin ja Barrie Wilsonin hiljattain ilmestynyt teos ”The Lost Gospel: Decoding the Ancient Text That Reveals Jesus’ Marriage to Mary the Magdalene.” Toisin kuin otsikko lupaa, kaksikko ei esittele mitään uutta, kadoksissa ollutta ja ennen tuntematonta evankeliumia. Heidän teoriansa pohjautuu juutalaiseen kertomukseen nimeltä Joosef ja Aseneth. Se on varsin selkeä romaanimuotoinen tarina juutalaisesta miehestä, joka liehittelee egyptiläistä pakananaista ja voittaa tämän rakkauden. Onnelliseen loppuun kuuluu toki Asenethin kääntyminen juutalaiseksi. Teksti on kaikkea muuta kuin arkiston perukoille pölyyntymään unohtunut; se kuuluu useisiin antiikin juutalaisten kertomusten kokoelmiin ja siitä on kirjoitettu satoja tutkimuksia. Se, mitä Jacobovici ja Wilson tekevät tälle tekstille, on ”koodin purkaminen”. He toisin sanoen tulkitsevat kertomusta allegorisesti väittäen, että Joosef on Jeesus ja Aseneth Maria Magdalena ja julistavat lopuksi, että kertomus on autenttinen dokumentti Jeesuksen elämästä. Lähestymistavassa ei ole tieteellisyyden häivääkään. Jacobovici on kunnostautunut aiheeseen liittyvillä ”löydöillä” aiemminkin: hänen ohjaamassaan dokumentissa väitetään, että Jerusalemin eteläpuolelta löydetty ns. Talpiot-hauta olisi Jeesuksen sukuhauta sekä muualta löydetty ossuaari Jeesuksen veljen Jaakobin luuarkku. Tutkijat ovat tyrmänneet molemmat teoriat. On ilmeistä, että tämäkään kirja ei ansaitsisi palstatilaa varteenotettavissa tiedotusvälineissä. Siksi onkin erikoista, että Helsingin Sanomat julkaisi Tiede-palstallaan kirjasta uutisen (”Kohukirja: Jeesuksella oli vaimo ja kaksi lasta – suomalaisasiantuntija tyrmää” HS 11.11.2014).
Kuluneeseen vuoteen mahtuu toinenkin kohu-uutinen Jeesuksen siviilisäädystä. Tapaus ”Jeesuksen vaimon evankeliumi” oli huolellisesti laadittu huijaus, joka tempasi joitakin nimekkäitäkin tutkijoita hetkeksi mukaansa. Kyseessä on noin tulitikkurasian kokoinen papyruspalanen tuntemattomasta koptinkielisestä tekstistä, jossa mainitaan Maria ja pian sen jälkeen Jeesus sanoo ”vaimoni”. Tekstin toi näyttävästi julkisuuteen Harvardissa toimiva, erityisesti varhaiskristillisyyden naisia tutkinut professori Karen King vuonna 2012. Hän oli vakuuttunut tekstin aitoudesta, mutta korosti silti, että katkelma ei todista historian Jeesuksen olleen naimisissa vaan ainoastaan, että toisella vuosisadalla oli kristittyjä, jotka uskoivat niin. Suuri osa tutkijoista piti tekstiä alusta lähtien väärennöksenä. Karen King pyrki todistelemaan aitoutta vielä uudestaan tänä vuonna, kun käsikirjoituksen radiohiiliajoitus valmistui. Tulos ei tukenut Kingin teoriaa toisesta vuosisadasta, mutta osoitti kuitenkin papyrusmateriaalin olevan peräisin antiikin ajalta, mikä sai tiedotusvälineet julistamaan, että Jeesuksen vaimon evankeliumi on sittenkin aito. Radiohiiliajoituksen tulosten yhteydessä julkistettiin myös muutama muu samassa löydöksessä ollut tekstikatkelma. Ne osoittautuivat lopulliseksi niitiksi aitouskysymykseen: väärentäjä oli nähnyt hieman vaivaa koostaakseen leikkaa-liimaa-menetelmällä varsinaisen kohupapyruksensa Tuomaan evankeliumin pohjalta, mutta muissa katkelmissa hän oli vain suoraan jäljentänyt internetissä saatavilla olevia käsikirjoituksia ja osoitti lopputuloksellaan, että ei ollut erityisen perehtynyt käsikirjoitusten maailmaan. Nyt edes Karen King ei enää puolustele tekstin aitoutta. Lehdistössä ei tietenkään oikaista tapauksia, jotka vesittävät aiemman kohu-uutisen, joten suurelle yleisölle on todennäköisesti jäänyt tapauksesta mieleen väärä johtopäätös. Aiheesta kiinnostunut voi lukea pitkä ja perusteellisen selvityksen kohupapyruksesta ja sen vastaanotosta esimerkiksi täältä: http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2014/12/the-curious-case-of-jesuss-wife/382227/?single_page=true)
On vain ajan kysymys, koska saamme jälleen lukea skandaalinkäryisen uutisen uudesta todisteesta Jeesuksen vaimosta ja lapsista. Vaikka tiedeyhteisö onkin kerta toisensa jälkeen osoittanut tapaukset huijauksiksi tai väärennöksiksi, uusia teorioita pulpahtelee vielä varmasti. On mahdotonta katkaista kokonaan siivet villeiltä spekulaatioilta, sillä historian Jeesuksesta on jäljellä sen verran vähän luotettavaa lähdeaineistoa, että monien yksityiskohtien osalta ei yksinkertaisesti ole olemassa todisteita puolesta tai vastaan. Kaiken sen perusteella, mitä tiedämme Jeesuksesta evankeliumien ja muiden aikalaislähteiden perusteella meillä ei ole mitään syytä olettaa, että Jeesus olisi ollut naimisissa Maria Magdalenan kanssa. Silti emme voi todistaa sitä aukottomasti.
Miksi monella ihmisellä on tarve kuitenkin uskoa siihen, että Jeesus oli ukkomies? Yksi selitys on se, että Jeesus on samaistumiskohde. Niin objektiivisuuteen pyrkivässä Jeesus-tutkimuksessa kuin kuvataiteessakin Jeesukseen projisoidaan niitä piirteitä, jotka ovat meille tuttuja. Hollywood-Jeesus on sinisilmäinen ja kauniskasvoinen. Mitä eteläisemmille leveyspiireille saavutaan, sitä tummemmaksi hän muuttuu. Jeesusta on helpompi lähestyä, jos hänessä on tuttuja ja turvallisia ominaisuuksia. Naimisissa olevan Jeesus on kuin naapurin mukava Pena, hänelläkin on kaksi lasta, Mersu ja kultainen noutaja.
Jeesuksen inhimillistämisen takana voi toisaalta olla ohjelmallisempikin pyrkimys osoittaa kristinusko vääräksi. Mitä useammassa asiassa Jeesus osoittautuu tavalliseksi ihmiseksi, sitä vähemmän hän on Jumalan poika. On myös salaliittoteoreetikkoja, joka uskovat, että kirkko salaa tahallaan tietoa Jeesuksen aviosäädystä, siis pimittää ihmisiltä totuuden, joka romuttaisi kirkon opin. Vai romuttaisiko? Niin sanotun kaksiluonto-opin mukaanhan Jeesus oli samanaikaisesti täysin inhimillinen ja täysin jumalallinen. Silti etenkin läntisen kirkon perinteessä seksuaalisuus kytkeytyy niin vahvasti perisyntiin, että kaikki seksiin viittava on rajattu Jeesuksesta kokonaan pois. Käytännössä Jeesus on pikemminkin 100% jumalallinen ja noin 80% inhimillinen. Jos voitaisiin osoittaa, että Jeesus oli naimisissa, se toki toisi uudenlaisia vivahteita erityisesti katolisen kirkon opetukseen seksuaalisuudesta, mutta ei horjuttaisi kristillistä dogmaa siitä, että Jeesuksessa inhimillinen ja jumalallinen kietoutuvat toisiinsa ainutlaatuisella tavalla.
Kirkko näyttäytyy monelle miesten dominoimana, onhan kristinusko ensimmäisistä opetuslapsista lähtien ollut miesten johtama uskonto. Tämä mielikuva on tosin viime vuosikymmeninä haastettu, kun tutkimuksen kohteeksi on nostettu ne, joiden ääni on aiemmin ollut unohduksissa eli vaikutusvaltaiset naiset varhaiskristillisyydessä. Kenties tämä selittää osaltaan innostusta ajatuksesta, että Jeesuksella oli vaimo: kaiken takana on sittenkin nainen! Jeesuksen ja kahdentoista opetuslapsen testosteronia uhkuva joukkio saa pehmeämpiä piirteitä, kun kuvitellaan, että Maria se siellä pesi Jeesuksen paitaa, kokkasi lammasta ja seisoi miehensä tukena kun tämä piti innoittavia parannussaarnoja. Magdalan Marian roolin redusoiminen vain Jeesuksen puolisoksi saattaa kuitenkin tehdä hallaa naisasialle. Uuden testamentin evankeliumeissa Maria on itsenäinen toimija, joka kelpaa ylösnousemuksen ensimmäiseksi todistajaksi. Muutamassa kaanonin ulkopuolisessa evankeliumissa Maria on yksi opetuslapsista, jopa se tärkein ja arvostetuin, jolle Jeesus uskoi erityistä tietoa. Varhaisten kristittyjen joukossa oli siis niitä, jotka pitivät Mariaa johtohahmona, arvovaltaisena opettajana. Läntisessä kristikunnassa Mariaa ryhdyttiin keskiajalta lähtien kutsumaan ”apostolien apostoliksi”. Tätä asemaa hän ei ollut perinyt lesken ominaisuudessa. Antakaamme siis Marialle se rooli, joka hänelle kuuluu ja jonka hän ansaitsee.
Päivi Vähäkangas 