Filippuksen evankeliumi ei kerro Jeesuksen elämästä eikä edes sisällä merkittävissä määrin hänen suuhunsa sijoitettuja opetuksia. Se on pikemminkin kristityille suunnattua kasteopetusta varsin jäsentymättömässä muodossa, muistikirjaan verrattavissa oleva kokoelma erilaisia aforismeja, vertauksia, kehotuksia sekä Raamatun tekstien vertauskuvallista tulkintaa. Evankeliumin teologia on verraten pitkälle kehittynyttä ja monimutkaista ja siinä on paljon vaikutteita valentinolaisesta kristillisyydestä. Näistä syistä sen synty ajoitetaan aikaisintaan toisen vuosisadan loppuun.
Jeesuksen eri nimiä pohditaan useaan otteeseen. Hän on Messias, Kristus ja Nasaretilainen. Lisäksi on ääneen lausumaton nimi, jonka Isä on antanut Pojalleen. Isä, Poika ja Pyhä Henki mainitaan usein toistensa yhteydessä ja toisinaan ne samaistetaan tavalla, joka tuo mieleen kehittymässä olevan kolminaisuusopin: ”Isä oli Pojassa ja Poika Isässä”. Toisaalta myös kristityn sanotaan muuttuvan Kristukseksi Kristuksen nähdessään ja Isäksi Isän nähdessään. Jos siis Kristus jakaa Isän kanssa saman olemuksen, niin yhtä lailla sama koskee kristittyäkin.
Jeesuksen sikiämisen ja syntymän oikea tulkinta on keskeinen huolenaihe Filippuksen evankeliumin kirjoittajalle. Toisaalta hän sanoo, että ne, jotka väittävät, että Maria sikisi Pyhästä Hengestä, ovat väärässä. Toisaalta taas Maria oli neitsyt, jonka kohdun kautta Jeesus solahti maailmaan tahriintumatta ja joutumatta inhimillisen synnytyksen lainalaisuuksien sitomaksi. Näyttääkin siltä, että kirjoittajan mielestä Jeesuksella oli kaksi paria vanhempia: maalliset vanhemmat Maria ja Joosef sekä taivaalliset vanhemmat Kaikkeuden Isä ja Viisaus. Taivaalliset vanhemmat tuottivat Jeesuksen hengellisen ruumiin, joka liittyi maalliseen ruumiiseen joko syntymässä tai kasteen hetkellä. Vastaavasti taivaallinen Jeesus jätti maallisen ruumiin ristillä, joten Kristus itse ei kuollut. Tällä tavalla kirjoittaja selittää Jeesuksen sanat: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”
Filippuksen evankeliumi on erityisen kiinnostunut sakramenteista, joita kasteen ja ehtoollisen lisäksi näyttää olevan ainakin voitelu, lunastus ja morsiushuone. Nämä kaikki Jeesus on evankeliumin mukaan suorittanut ja nämä vastaanottamalla kristitty tulee osalliseksi Kristuksen pelastavista teoista. Morsiushuoneen mysteeri viittaa hengelliseen tapahtumaan, jossa ihminen liittyy taivaalliseen vastapariinsa, jolloin maailmaan joutunut sielu yhdistyy jälleen todelliseen olemukseensa. Evankeliumin mukaan kuolema sai alkunsa ihmisen jakautumisesta naiseksi ja mieheksi. Kristuksen merkitys pelastajana on korjata tuo alussa tapahtunut jakaantuminen ja yhdistää kaksi jälleen yhdeksi. Metaforat avioliitosta ja morsiushuoneesta ovat askarruttaneet tutkijoita kautta aikojen. Varhaiset kirkkoisät tuomitessaan tämäntapaista kristillisyyttä väittivät vastustajiensa harjoittavan rituaaliaan myös käytännössä. Filippuksen evankeliumi kuitenkin korostaa, että puhdas avioliitto ei ole lihallinen. Ihminen, joka kokee morsiushuoneen mysteerin, saa valon ja totuuden jo tässä maailmanajassa ja on vapautunut kuolemasta. Tällainen ihminen ”ei enää ole kristitty, vaan Kristus”.
Päivi Vähäkangas 