Marian evankeliumi on ainoa naisen nimissä kulkeva varhaiskristillinen evankeliumi. Sen päähenkilönä esiintyy Magdalan Maria, jota Jeesuksen sanottiin rakastaneen enemmän kuin muita opetuslapsiaan. Mariaa ei kuitenkaan kuvata Jeesuksen puolisona vaan ennemmin erityisaseman saaneena lempiopetuslapsena, kuten muun muassa Tuomas Tuomaan evankeliumissa. Magdalan Maria mainitaan Jeesuksen lempioppilaaksi myös Filippuksen evankeliumissa. Myös muutamassa muussa gnostilaisessa tekstissä, joissa kuvataan opetuslasten ja Jeesuksen välistä dialogia Marialla on tärkeä asema.
Marian evankeliumin koptinkielinen käsikirjoitus löytyi jo 1800-luvun lopulla. Siitä puuttuvat ensimmäiset kuusi sivua sekä ainakin kolme sivua keskeltä, toisin sanoen noin puolet tekstistä on kateissa. Kaksi kreikankielistä katkelmaa samasta tekstistä ovat peräisin 200-luvun alusta, mikä antaa aiheen olettaa, että alkuperäinen versio on kirjoitettu 100-luvun kuluessa.
Evankeliumi alkaa ylösnousseen Vapahtajan ja opetuslasten välisellä keskustelulla, jossa Jeesus selventää asioita, joista hän maan päällä eläessään ei puhunut. Käsikirjoituksen alusta kuitenkin puuttuu kuusi sivua, joten meille säilynyt teksti kuvaa vain Jeesuksen puheen loppuosaa. Sen päätteeksi hän kehottaa opetuslapsiaan saarnaamaan valtakunnan evankeliumia tosi ihmisestä, ja poistuu itse heidän keskuudestaan. Koko opetuslapsijoukko on lohduton ja peloissaan, mutta Maria rohkaisee heitä. Opetuslapset ryhtyvät muistelemaan Jeesuksen opetuksia ja myös Mariaa pyydetään kertomaan muistamiansa Jeesuksen sanoja. Tällöin Maria kertoo näystä, jossa Jeesus ilmestyy hänelle. Marian vaiettua Pietari ja Andreas ryhtyvät kiivaasti vastustamaan häntä. Sen lisäksi, että he paheksuvat näyn sisältöä, he epäilevät erityisesti sitä, että Vapahtaja olisi uskonut naiselle asioita, joita hän ei kertonut miesopetuslapsilleen: ”Pitäisikö meidän kaikkien muuttaa mieltämme ja kuunnella Mariaa? Pitikö Vapahtaja häntä meitä parempana?” Tällöin Leevi nousee puolustamaan Mariaa sillä perusteella, että Vapahtaja piti häntä suuressa arvossa, tunsi hänet hyvin ja rakasti siksi häntä muita enemmän.
Muista evankeliumeista tuttuun tapaan myös Marian evankeliumi alkaa Jeesuksen opetuksilla, mutta jo varsin pian itse Jeesus poistuu näyttämöltä. Tekstin loppuosaa hallitsee Jeesuksen seuraajien kiista auktoriteettiasemasta. Nostamalla Marian Jeesuksen suosikkiopetuslapseksi evankeliumin kirjoittaja asettuu puolustamaan naisten oikeutta julistaa evankeliumia perusteenaan Jeesuksen itsensä suhtautuminen naisiin. On ilmeistä, että keskustelu naisten asemasta kirkon sisällä velloi kiivaana toisella vuosisadalla, jolloin tämä evankeliumi kirjoitettiin. Marian evankeliumi on osoitus siitä, että varhaisen kirkon sisällä oli suuntauksia, joissa naisilla oli suuremmat valtuudet ja toimintamahdollisuudet kuin niissä yhteisöissä, joissa Timoteuksen kirjeisiin vedoten naisilta vaadittiin täydellistä kuuliaisuutta ja alistumista miesten valtaan sekä kiellettiin julkinen opettaminen.
Marian evankeliumissa, ainakaan käsikirjoituksen säilyneissä osissa, ei puhuta Jeesuksen alkuperästä eikä ristinkuoleman ja ylösnousemuksen pelastavasta vaikutuksesta. Jeesuksen merkitys on siinä, että opetuksellaan hän on tehnyt opetuslapsista tosi ihmisiä eli auttanut heitä löytämään heidän sisimmässään vaikuttavan todellisuuden. Evankeliumissa myös puolustetaan tulkintaa, jonka mukaan Jeesus puhuu valituilleen yhä edelleen näyissä. Omaperäisintä on kuitenkin naismyönteinen asenne. Missään muussa varhaiskristillisessä tekstissä Jeesusta ei esitetä tasa-arvon kannattajana yhtä vahvasti kuin Marian evankeliumissa. Ajatus siitä, että henkiset ja hengelliset ominaisuudet eivät ole sukupuolesta riippuvaisia, oli antiikin hellenistisessä maailmassa radikaali.
Kirjoitus on julkaistu sivustolla uskotoivorakkaus.fi
Päivi Vähäkangas 